sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Jostakin se on aloitettava

Voin ilokseni sanoa käsi sydämellä, että tällä viikolla olen nauttinut liikunnasta. Melkein on meinannut tulla vierotusoireita niinä päivinä, kun en ole treenannut. Viime sunnuntaina teimme mieheni kanssa tosiaan tempotreenin, keskiviikkona reilun kolmen kilometrin hölkän, lauantaiaamuna taas tempotreenin ja nyt tänään pelailimme puolisen tuntia rantalentistä kahdestaan. Parasta koko viikossa onkin ehkä ollut se, että olemme tehneet kaikki luettelemani treenit yhdessä venyttelyitä myöten.

Ainoa, mikä on osoittanut vastustustaan heränneelle liikunnan innolle on vasen jalkani. Olen kärsinyt kovista jalkasäryistä pienestä asti ja teini-iässä toinen polveni leikattiin. Jalkojeni asento on väärä nilkoista lähtien, mikä nyt vuosien saatossa on alkanut oireilla enenevissä määrin paitsi polvissa, myös nivusissa. Niinpä nämä luettelemani treenit ovat riittäneet saamaan aikaan rasitusvamman vasempaan polveen sekä vasemman jalan nivussärkyä. Niinpä tänään päädyimme tosiaan vain pelailemaan pallolla pääasiassa huvin vuoksi, kun säätkin ovat suosineet, eikä jalka saa samalla lailla tärskyjä kuin tempotreenien äkkinäisissä suunnan- ja temponvaihdoksissa. Pitäisi kai hankkiutua jonnekin lääkäriin, mutta tiedän joutuvani kirurgin veitsen alle, jos asiaa lähden viemään eteenpäin, eikä koskaan tunnu olevan sopiva hetki sairaslomailla - etenkään kahden aktiivisen koiran omistajana ja opiskelijana!





Onnea ovat myös ensimmäiset vihreät pilkahdukset viljelysbokseissa!


Kävimme eilen avomieheni kanssa Helsingin Lauttasaaressa kaveripariskunnan luona grillailemassa ja heittelemässä rannassa koripalloa, ja huomenna iltavuoroni jälkeen siskoni tulee tänne Turkuun pariksi päiväksi, kun mullakin on kolmen päivän miniloma. Luultavasti siis alkuviikosta en tule tekemään mitään kunnon treeniä, mutta saapahan sitten tuo vasen jalka palautua rauhassa - ja toivottavasti pääsisimme sentään edes frisbeegolffailemaan ja paukuttelemaan rantalentistä! Ainakin nuo tempotreenit ovat olleet niin hauskoja, että viimeistään loppuviikosta on kyllä pakko päästä jo vetämään sellaisetkin. Myös ruokavalioon on tullut pieni muutos iltapalan osalta: juhannuksen jälkeen leivän puputtaminen on vaihtunut joko tuoreeseen ananakseen tai vesimeloniin!


Muutenkin tämä kesäkuu on ollut ihan mukiinmenevä kuukausi. Uusi kesätyö on ollut stressaavin tähänastisista töistäni, mutta tasapainoa on onneksi antanut se, että työpäiviä ja -tunteja on ollut viikossa paljon maksimeja vähemmän, joten on päässyt ihan kivasti myös nollaamaan ajatukset aina vapailla. Aluksi märehdin ennen iltavuoroja vain kotona stressaten, mutta nyt olen pikkuhiljaa oppinut, että aamulla ehtii käydä vaikka treenaamassa tai lenkittämässä koirat oikein kunnolla tai käydä loikoilemassa hyvän lehden kera uimarannalla. Mottoni tälle kesälle onkin, että joka päivästä voi tehdä lomapäivän, jos itse niin haluaa! :)

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Tuhat sanaa kertoo enemmän kuin yksikään kuva

Edellisestä merkinnästä on tasan kolme kuukautta. Olen monesti miettinyt, että pitäisi päivittää blogia mutta tullut siihen tulokseen, että miten päivittäisin terveiden elämäntapojen tavoittelusta kertovaa blogia, kun viimeisetkin rippeet alkuvuoden muutoksesta ovat tipotiessään. Myönnän siis: edes ruokavaliopuoli ei ole ollut viime kuukausina kunnossa. Iso osa siitä johtuu kyllä myös rahatilanteesta, sillä takautuvasti maksettavalla kesätyöpalkalla olen tähän asti joutunut kituuttamaan aika vähällä käyttörahalla, jolloin marjat, hedelmät ja salaatti ovat tuntuneet todella kalliilta - ja sitähän ne ovatkin!

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan alkuvuodesta, sillä olen kaivannut sitä. Olen kaivannut terveitä aterioita ja intoa lähteä lenkille. Alkuvuodesta kaikki tuo tuntui oikeasti ensimmäistä kertaa hyvältä. Avomiehellenikin olen asiasta avautunut: siitä, miten tyytymätön olen repshdukseeni, miten haluaisin taas löytää saman ilon ja hyvän olon sekä sen myötä myös itsevarmuuden. On ollut kamalaa huomata, kuinka matalaksi itsevarmuus voi laskea, kun huomaa syövänsä aivan liian usein kaikkea pientä epäterveellistä. Onneksi, oi onneksi, voin nyt suhteellisen hyvillä mielin päivittää blogiani tänään. Keskustelu ja itkut avomiehen kanssa tuottivat nimittäin tulosta.

Mä pyysin mieheltäni apua - enkä tällä kertaa herkuttelun valvomiseen vaan liikunnan ilon löytämisen tukemiseen. Tällä kertaa päätin lähestyä muutosta jo hyväksi koetun tien kautta: positiivisuudella pikemminkin kuin kielloilla. Alkuvuodestahan mulla ei ollut mitään ehdotonta herkkulakkoa, mutta koska liikuin ja söin terveellisesti, ei tehnyt mieli herkutella mielin määrin, vaan ostin kerran viikossa noin 100 grammaa karkkeja ja se riitti. Pyysin siis yksinkertaisesti avomiestäni auttamaan mua löytämään taas liikunnan ilon: liittymään seuraani juoksulenkeillä, jolloin kumpikaan ei voi keksiä tekosyitä kotiin jäämiselle sekä tekemään kanssani nopeus- ja reaktiotreenejä, joista hyödyn harrastuksessanikin ja joita ei oikein voi yksin tehdä. Lisäksi on sallittua mennä fiiliksen mukaan - myös pyörälenkki, frisbeily, uinti tai lentismatsi ovat parempia vaihtoehtoja, jos treenitreeni ei miellytä mutta kotiinkaan ei saisi jäädä.

Ja nyt, kun ensimmäinen viikko keskustelumme jälkeen on vasta puolivälissä, olen tyytyväinen. Teimme sunnuntaina ensimmäisen nopeus- ja reaktiotreenimme, jonka mä vedin futisaikojen treeneistä osia poimien - ja se oli älyttömän hauskaa! Tänään hinguin ja suostuttelin miehen ja koirat sateeseen reilun kolmen kilometrin hölkälle ja suunnittelin jo uutta tempotreeniä perjantai-illalle. Silloin vetovuoro olisi miehellä. Lisäksi ostin tänään vastikään lahjaksi saamillani rahoilla juoksuhousut, jotka tietysti olivat jo tänään testissä. Ja kyllä se vaan on kumma: ei tee yhtään mieli herkutella, ettei hyvä treeni mene hukkaan! Iltapalaksi on jo parina iltana kelvannut tuore ananas ja vähän soijajogurttia. Toivon todellakin, että tämä jatkuisi, sillä nautin tästä aivan yhtä paljon kuin alkuvuodesta, ennen kuin selkäni alkoi silloin vihoitella. Ehkä päivityksiä alkaa tulla tiheämmin?

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Tasapainossa

Blogi vähän nukahti alkuinnostuksen jälkeen, mutta täällä ollaan, ja uusi elämäntapa on yhä hallussa paria kolausta lukuunottamatta. Syy blogin uinahtamiseen on siinä, että helmikuussa tapahtui lyhyessä ajassa paljon isoja muutoksia, kuten auton vaihto ja muutto. Lisäksi koiratreenit ovat taas alkaneet pyöriä, joten kaikki blogeihin laitettu aika on sitten investoitu koirapuolelle.




Ruokapuoli on pysynyt paljon paremmin hallussa kuin liikunta. Olen ollut aina parempi noudattamaan ruokavaliota kuin ylläpitämään liikuntaintoa. Tällä kertaa liikuntaan puuttui kuitenkin vanha selkävamma, jonka vuoksi jouduin pitämään pari viikkoa täyttä taukoa juuri hyvin vauhtiin päästyäni. Jouduin siis perumaan myös lajifysiikkakurssin ennen kuin se ehti alkaakaan. Sain onneksi fysioterapeutilta hyviä jumppaliikkeitä selkääni varten, joten niiden ja kunnon tauon jälkeen olen taas kokeillut käydä juoksemassa koiran kanssa. Lisäksi pari viikkoa sitten aloitimme avomieheni kanssa uinnin, jota ajattelin alkaa harrastaa rahatilanteen mukaan parikin kertaa viikossa, joista toisella altaille menoa edeltää kuntosalitreeni. Tänäänkin menemme suoraan yliopistolta uimahallille, mutta tiedossa on saliton versio, kun sitten on kiire päästämään koirat ulos.

Kirjoitin alunperin luonnoksiin paljon tätä pidemmän merkinnän, mutta koska se on jostakin syystä kadonnut kuin tuhka tuuleen, jääköön tämä tällaiseksi tyngäksi koosteeksi viime viikoilta. Kuvituskuviksi lisäsin muutaman kuvan nykyisistä ruoka-annoksistani. Olen alkuvuoden jälkeen nimittäin alkanut syödä vähintään yhden aterian päivässä ruokaisana salaattina, mikä on melkoinen ihme näin entiseltä ja vähän vielä nykyiseltäkin vihannesvihaajalta! Muutenkin ruokatottumuksiin on löytynyt kiva tasapaino: olen omaksunut karkkipäivän, jolloin annos on siinä enintään siinä 100 g paikkeilla. Pääasiassa aloitan siis päiväni itse pyöräytetyllä smoothiella, syön lounaaksi ruokaisan salaatin, välipalaksi rahkan, päivälliseksi kasvis- tai kalaruokaa ja riisiä tai perunaa sekä iltapalaksi rahkan ja leipää. Toistaiseksi olen ollut aivan innoissani tästä ruokalistasta: ei tule syötyä liikaa mutta kuitenkin tulee kunnolla täyteen! :)

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kaikki mitä löytyy! (Aussie- ja Four Reasons -arvio)



Kun ensimmäisessä blogimerkinnässäni mainitsin, etten ole liioin pitänyt hyvä huolta itsestäni, se koski myös hiuksiani. Lopetin kyllä lukion puolivälissä suoristusraudan käytön lähes kokonaan, kun sitä ennen tapasin päivittäin kihartaa sillä hiukseni. Elelin "luonnonhiuksilla" monta vuotta, leikkasin ja värjäsin niitä itse kotona, enkä käyttänyt kuin perus shampoita ja hoitoaineita suihkussa, minkä jälkeen raastoin harjalla märät ja kuivaamisesta takkuuntuneet hiukset selviksi.

Jotta en anna täysin väärää kuvaa, hiukseni ovat näiden viimeisten "huollottomien" vuosien aikana kuitenkin koko ajan parantuneet rakenteellisesti juuri käsittelemättömyyden tai vain vähäisen käsittelyn takia. Yläasteella kampaajalla tehdyn kestosuoristuksen jälkeen hiusteni rakenne nimittäin suorastaan tuhoutui, ja kun hiusteni tilanne vain huononi ja aloin lisäksi saada allergiaa lähes kaikista hiusväreistä, siirryin ihan pelkkään kotihoitoon. Siinä missä en koskaan ennen suoristustoimenpidettä tiennyt, mitä kaksihaaraiset ovat enkä löytänyt niitä itseltäni etsimälläkään, sittemmin löysin päästäni jopa kymmenhaaraisia, lähes joka hiuksen pää oli haarautunut jollakin tapaa, haaroja lähti monesti jo puolesta välistä hiusta ja yksittäistä hiusta saattoi venyttää kymmenenkin senttiä ennen kuin se katkesi ihmeellisen kuminauhamaisen äänen kera. Luomuvaihe hiusten hoidossa on siis ollut hyväksikin.




Joulun alla päätin kuitenkin pitkästä aikaa käydä kampaajalla, kun käyntiin vielä onnistui yhdistää tapaaminen lapsuudenystäväni, nykyisen kampaamonomistajan, kanssa. Kun sain taas tuntea keveät hiukset päässäni, lupasin itselleni, että alennusmyynneistä ostan itselleni ihan kunnon hiustenhoitotuotteet, ja niin teinkin. Blogiarvostelujen jälkeen päädyin kokeilemaan Aussie- ja Four Reasons -tuotteita. Aussieista tarkoitukseni oli ostaa pitkille hiuksille tai volyymiä antavat aineet, mutta koska löysin vain kosteuttavat, otin sitten ne kokeiluun. Jälkimmäisestä sarjasta sain puolestaan erään kampaamon poistomyynnistä kaikki repair-sarjan tuotteet superhalvalla.

Aussien aineissa on jännä tuoksu: sellainen, että siitä pitää muttei ole kuitenkaan aivan varma, pitääkö. Tuoksusta tulee nimittäin vähän jokin autopesun liuotinaineen haju mieleen... Noista putelleista saan hiukseni todella pehmeiksi ja silkkisiksi, mutta hiukset kuivuvat suihkun jälkeen mielestäni normaalia hitaammin. Lisäksi hiukseni rasvoittuvat ja kaipaavat siis pesua päivää aikaisemmin kuin yleensä - en tosin tiedä, johtuuko se aineista vai siitä, että räpellän ihanan tuntuisia hiuksiani koko ajan. Aion käyttää nuo pullot loppuun ja kokeilla jossain vaiheessa vielä jompaa kumpaa aikomistani Aussien sarjoista nähdäkseni, onko niissä eroja. Blogiarvostelujen mukaan on!

Four Reasonsin repair-tuotteet sain noudettua vasta tällä viikolla, joten niistä ei ole vielä pitkää kokemusta. Jo ensi käytön jälkeen ne kuitenkin ohittivat Aussiet keveästi! Hiusten pesuväli palasi taas normaaliksi, aineet tuoksuivat paremmilta ja hiuksista tuli todella terveen mutta kuitenkin luonnollisen näköiset. Ne eivät siis lässähtäneet yhtä paljon kuin Aussien moisture-sarjalla. Lisäksi tuo tehohoitomaski silotti hiukset niin sileiksi kuin olla ja voi, ja näillä aineilla sekä korjaavalla hoitosuihkeella sain vielä harjattua hiukset suihkun jälkeen repimättä. Se on sen verran harvinaista herkkua, että tulen takuulla ostamaan näitä tuotteita jatkossakin!




Lisäksi päätin kerätä tähän blogimerkintään kaikki loputkin mulla tällä hetkellä kaapeissa olevat hiustenhoitoaineet, joista osa kuului myös jouluna ostettuihin yksittäisiin tuotteisiin mutta joista suurin osa on ollut mulla jo satunnaisessa käytössä vuosia. Bead Head Small Talk on esimerkiksi jo sieltä yläasteajoilta asti ollut käytössä harvakseltaan. Ylimmässä kuvassa ovat Wellan lämpösuojasuihke jo yläasteelta, Sunsilkin hiuksiin jätettävä hoitoaine, Sunsilkin kuivashampoo sekä luontaistuotekaupan selvityssuihke, joka toimii mutta jonka tuoksu on niin ikään joskus epämiellyttävän puolella, sekä Madaran vielä kokeilematon hoitoaine. Alakuvista vasemmalta löytyvät kirpparilta ostetut alle parin euron hintaiset shampoo ja hoitoaine, jotka ovat yksiä parhaita kokeilemiani, vaikka toki niiden sisältämistä aineista en mitään ymmärräkään. Keskellä Bead Headin kiiltosuihke, muutama hamstrattu seerumi, se jo mainittu Small Talk sekä kaksihaaraisiin tarkoitettu latvahoitoaine. Oikealla taas komeilevat Schwarzkopfin eli tuttavallisemmin mustapään ihanat aineet - tuoksu ennen kaikkea! Tuo Gliss -öljysuihke on ostettu niin ikään välipäivinä, ja kuvasta kyllä näkee, että käyttöä on ollut! :)


Lienee ehkä turha kertoakaan, että mulla vähän lipsahti mopo käsistä noiden hommaamisen kanssa, kun tosiaan vanhempien kotoa löysin jälkeenpäin vielä näitä kuvissa näkyviä jämiäkin. Sallittakoon se nyt kuitenkin, kun en ole mitään vastaavia ostellut kuuteen vuoteen - eikä nyt varmaan tarvitse taas kuuteen vuoteen ostaa jatkossakaan! :D Koska kuitenkin kuusi vuottakin on suhteellisen lyhyt aika, kuulisin mielelläni muiden lempparituotteista. Ties vaikka sieltä löytyisi uusi omakin suosikki! :)

lauantai 17. tammikuuta 2015

Uuden elämän toinen viikko

Toinen viikko uutta elämää alkaa olla takana ja sitä myöten myös vuoden ensimmäinen kouluviikko. Mähän osasin jo arvailla etukäteen, miten lupauksilleni käy, kun koulu ja harrastukset alkavat taas rytmittää arkea...mutta olen ollut tähän saakka aivan väärässä! :D

Tällä viikolla olen käynyt kolme kertaa koirien kanssa treeneissä mutta sen lisäksi pitänyt kiinni myös omista lenkeistäni. Lupauslistallahan lupasin vähintään yhden lenkin viikossa, mutta nyt olen innostunut jo siinä määrin, että aion vetää kaksi lenkkiä viikossa niin kauan kuin se ei tunnu pakkopullalta. Keskiviikkona sain yhdistettyä hölkän yliopistolta kotiin palaamiseen, kun päätin juosta koko matkan koululta ja vielä pidempää reittiä. Harmittaa vaan pirusti, että SportsTrackeri oli alkanut piirtää reittiä vasta kolmasosamatkan jälkeen, joten en koskaan saanut tietää, kuinka pitkän matkan tarkalleen juoksin. Rankka lenkki se ainakin oli: teillä paksu jää (onneksi sain tossujen alle nastat!) ja pari jäätävää ylämäkeä ihan peräkkäin. Kartalta päättelin, että nelisen kilsaa se taas oli - tuosta on tullut aika vakiopituus, vaikka lenkki on ollut joka kerta eri.

 

Tällaisia aterioita sitä nykyään popsitaan, mitä kummaa! :D


Ruokapuoli on niin ikään ollut jo pari viikkoa terveellinen: aamulla itse väsätty smoothie, päivällä lounas, välipalana rahka tai proteiinijuoma, päivällinen ja kevyt iltapala. Jopa viime lauantaina tyttöjen leffaillassa muiden vedellessä vieressä sipsejä ja suklaapatukoita, mä taisin syödä kolme kurkku- ja jopa pari porkkanasuikaletta dipillä. Mähän en ole tuoretta porkkanaa pystynyt lähestulkoon edes nielemään ennen! Toinen ihanuus, joka vielä viikko sitten sai mut kakomaan ja väristelemään inhotuksesta mutta johon nyt olen suorastaan rakastunut, on avokado. Siis kun se on tarpeeksi kypsä ja pehmeä, niin hitsi vie! :) Vettä juon kolme litraa päivässä - osan joskus teenä.

On toki myös mukavaa kirjata tänne blogiin, että paino on lähtenyt vihdoin laskuun. Ensimmäisellä viikolla ei tapahtunut mitään muutosta, mutta nyt on tullut kilon verran alaspäin. Eilen päivitin pitkästä aikaa WiiFit -profiilini, merkkasin uuden tavoitteen (-6kg kesäkuun loppuun mennessä) ja treenasin tunnin putkeen niin, että hiki vaan valui pitkin naamaa. Huomenna tai sunnuntaina olisi sitten taas juoksupäivä, mutta saa nähdä, riittääkö mulla enää mehuja omaan lenkkiin, kun meille tulee viikonlopuksi vielä hoitokoirakin, ja näillä keleillä omienkin kanssa ihan peruskävely on melkoisen riskaabeliä puuhaa nastojenkin kanssa.


Lopuksi on pakko mainita myös mentaalipuolen muutokset, joita olen havainnut itsessäni näiden kahden viikon aikana - siis että muutoksia on tapahtunut. Mä olen mietiskellyt tätä uuden elämäni kokeilua aika paljon näiden kahden viikon aikana, ja mulla on jo monta jutun juurta blogiakin varten valmiina. Päivitystahti vaan hidastui heti, kun kurssit taas alkoivat! Nyt lähden kuitenkin nukkumaan, etteivät nämä viikonloppuyötkään menisi aivan valvomiseksi. Ehtiihän sitä myöhemminkin kirjoitella asioista, jotka on jo valmiiksi mietittyjä. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! :)

perjantai 9. tammikuuta 2015

Terveysintoilu jatkuu

Herttinen sentään, mitähän mulle on tapahtumassa? Ensimmäinen viikko uuden vuoden lupausten jälkeen alkaa olla pulkassa, ja mä olen ihan oikeasti syönyt terveellisesti ja käynyt kahdella juoksulenkillä lukuisten kävelyjen lisäksi. Ohhoh! Ai niin, ja olen myös alkanut ottaa päivittäin lisävitamiineja purkista. :) Avomies ei ole uskoa silmiään tai korviaan kun näkee mua ryntäilemässä uusine päheine lenkkareineni koiralenkin jälkeen juoksemaan tai kuuntelee vitamiinivalistustani. Se kertoo ehkä jotakin tähänastisesta minästäni! :D

Terveellinen syöminen on tällä viikolla tarkoittanut pieniä annoskokoja, omatekoisia proteiinismoothieita melkein aamuin illoin, hedelmä- tai rahkavälipaloja, proteiinijuomaa etenkin lenkin päätteeksi sekä kahta lämmintä ja erityisesti tiettyjä ravintoaineita sisältävää ateriaa. Tänään olen popsinut smoothien, palan haukea ja keitettyjä kauranjyviä, pari näkkileipää, maksapihvejä ja riisiä ja nyt illalla vielä proteiinirahkan. Olen päättänyt, etten aiokaan noudattaa mitään erityistä ruokavaliota, vaan koitan vain katsoa, mitä panen suuhuni. Näin saan todennäköisemmin aikaan elintapojen muutoksen kuin vain laihdutuskuurin.




Tässä liikunta- ja hyvinvointi-innostuksessani menin ilmoittamaan itseni myös 16 kerran kunnonkohotus- ja fysiikan kehittämiskurssille. Silloinhan on taottava, kun rauta on kuuma? En halunnut alkaa miettiä pidempään, koska olisin vain keksinyt tuhat tekosyytä olla menemättä. Nyt olen jopa innoissani! Kurssia pitää fysioterapeutti, ja se on suunniteltu erityisesti oman lajini harrastajille, mikä oli yksi suurimmista syistä ilmoittautua. Lisäksi sieltä tulee kuulemma kotiin treeniohjelma, jota saa tehdä omantunnon mukaan. Tästä kurssi-ilmoittautumisesta kertominen oli muuten sitten sellainen hetki, jolloin vuorostaan äitini ei ollut uskoa kuulemaansa. :D


Lopuksi vielä turhanpäiväinen kuva täpötäydestä autostani. Palasin eilen loman jäljiltä kotikonnuille kaamean tavaraläjän kera, enkä uskonut autoni pystyvän kahden suurehkon koiran lisäksi vetävän sitä kaikkea. Kummasti tuo vaan näytti muuttuvan tila-autoksi, kun paksi oli tupaten täynnä, koirat bokseissaan takapenkillä ja etupenkin jalkatila sekin täyteen ympätty! :D Autolle on kylläkin jo alustavasti kiinnostunut ostaja, joten jos meille käy tuuri, karvaiset saavat keväällä paremmat tilat takakontin puolella! Mitä taas joululomaan tulee, se oli paras ikinä, ja voin taata, että ainakin eväät seuraavana lukukautena jaksamiseen ovat parhaat mahdolliset! Siitä kuuluu iso kiitos niin perheelleni, sukulaisilleni kuin niille ystävillenikin, joita ehdin vapaideni aikana tapaamaan. Kiitos! ♥



tiistai 6. tammikuuta 2015

Kiitos 2014!

Kirjoitin tänään pitkästä aikaa omaan henkilökohtaiseen päiväkirjaani, ja viime vuotta sinne tiivistäessäni tajusin, että vuosi 2014 oli mulle monella tapaa elämääni rikastuttava vuosi, vaikka siihen mahtui toki myös paljon ja vähän lisää stressiä. Edellisen kerran mulla on kuitenkin ollut näin antoisa vuosi jo neljä vuotta sitten, kun koko elämäni ja suurelta osin myös arkisen ajattelutapani mullisti nykyisen avomieheni kanssa tutustuminen. Nyt en kuitenkaan aio palata tuohon aikaan vaan lähemmäs menneisyyteen. En muista, mitä missäkin kuussa tarkalleen tapahtui, mutta etenen silti kuukausien mukaan muistini sallimissa rajoissa.




Viime tammikuussa stressasin hirveästi tulevaa yhteishakua. Opiskelin jo silloin yliopistossa alaa, johon vain päädyin, ja vaikka pidin opinnoista tosi paljon, en kuitenkaan nähnyt itseäni jatkamassa niitä. En kuitenkaan ollut varma, mitä muuta hakisin vai jatkaisinko sittenkin silloisia opintojani, kun ei niissä varsinaisesti mitään muuta vikaa kuin tulevaisuuden työnäkymät ollutkaan. Helmikuu meni opiskellessa ja pähkäillessä tulevaisuutta. 

Maaliskuussa soitin ensimmäistä kertaa elämässäni jonkin sortin näkijälle, joka lupaili uusia tuulia. Eihän siinä voinut mitään hävitäkään, ja kumma kyllä moni asia osui oikeaan. Ennustajan sanojen mukaan pitkä opiskelupolkuni tulee tapahtumaan kulttuurialan parissa, ja uskalsin hakea haaveilemiini opintoihin. Lisäksi näkijä lupaili pentukuumeeseeni helpotusta jo samalle vuodelle, vaikka itse olin kaavaillut uutta koiraa aikaisintaan kesälle 2015. Maaliskuun puolivälissä sain puhelimeeni tekstarin, jossa mulle tarjottiin pentua, enkä voinut uskoa korviani.

Päätös niin lyhyellä varoitusajalla suunnittelemattoman, uuden koiran ottamisesta kesti koko huhtikuun alunkin, jolloin ravasin avomiehen kanssa katsomassa pentuetta pariinkin otteeseen. Pääsiäisenä haimme sitten kotiimme ennepennun, joka on ollut tähän asti sykähdyttävin koirani, vaikkei noita eri persoonia voi samassa lauseessa vertaillakaan! Pennulta yli jäänyt aika kului pääsykokeisiin lukemiseen.


 


Toukokuuhun kuuluivat kesätyöt ja pääsykoe, kesäkuussa kävimme avomiehen kanssa ensimmäisellä ulkomaan lomamatkallamme ja jatkoin muuten töitä, ja myös heinäkuussa oli töitä mutta myös ilouutinen uudesta opiskelupaikasta huippupisteillä. Elokuunkin ensimmäinen puolikas meni pitkälti töissä; toinen pienellä mökkilomalla ennen koulun alkua.

Syyskuussa alkoivat uudet opinnot, joille omistauduin lähes sataprosenttisesti ja joihin rakastuin heti. Samaa toistivat loka- ja marraskuu, joiden aikana vastapainona kouluhommille innostuin väsäämään onnittelukortteja synttäreitään viettäneille sukulaisille. Loppusyksystä ja alkutalvesta juhlittiin loistavia tenttituloksia sekä mun ja avomiehen neljättä vuotta yhdessä.




Joulukuu sisälsi loppurutistuksen ensimmäisen lukukauden osalta uusissa opinnoissa ja jälleen riemunkiljahduksia tenttitulosten suhteen. Kuun toisella viikolla lähdin lomalle perheeni luokse, jossa päätin lomailla ja rentoutua ihan kunnolla menemättä töihin, koska kellon ympäri venyneet opiskelupäivät saivat mut loppuvuodesta henkisesti viimeisille mehuille. Sallin itselleni myös ensimmäisen kampaajalla käynnin yli kuuteen vuoteen, ja lisäksi ihana äiti maksoi mulle tunnin hieronnan. Välipäivinä ravasimme miehen ja siskon kanssa kuin hullut keskellä yötä revontulijahdissa keskellä ei mitään, mikä buustasi hyvin spontaaniutta ja niuhottamisesta irroittautumista. Joulun vietimme avomiehen kanssa perinteisesti meillä - hänen kulttuurissaan kun ei joulua edes juhlita saati hänen perhettään ole täällä kiistelemässä joulunviettopaikasta. Myös uusi vuosi vietettiin ihan kotosalla rakkaiden sukulaisten kanssa pelejä pelaillen.


Vaikka joululoma on ollut suorastaan henkinen akkulaturi ja mehut ovat olleet vuoden päätteeksi aika vähissä, ymmärrän nyt, miten huikea mennyt vuosi onkaan ollut. Mulla on nyt mitä mielettömin koiratiimi, jotka ovat kuin paita ja peppu keskenään. Mulla on myös unelmieni opiskelupaikka ja kursseja, joiden innosta puhkuen esitetyt tiivistelmät äiti-raukka joutuu usein kuulemaan puhelimitse sekä edelleen maailman mielettömin mies. Kukaan ei ole täydellinen ja meidän tarinamme tulevaisuudessa on kaikkea muuta kuin helppo, mutta sopivampaa yhteensulautumaa luonteiden ja ajatusten kanssa tai paremmin tällaista heikkohermoista stressaajaa sietävää ja tukevaa miestä tuskin löytyy. Täytyy olla superkiitollinen!




Kiitos 2014, toit mulle uskomattoman hyviä juttuja, joista en osannut vuosi sitten edes haaveilla!